Mikä harmi! Kehnohko sisälukutaitoni on tunnetusti tuottanut erinäisiä väärinymmärryksiä aikainsaatossa. Olisin myös helposti voinut yksinäni toimia tahattomana aineistona viileille turbiineille sekä erinäisille kilotonneille hajanaista ympäri verkkoa takertunutta mukahauskuutusbittiä. Siltikin tajusin vast’ikään hyräilyyni havahtuessani, että yhden, yhden säkeen (tätä mielleyhtymää ennen siis, tokikin) olen aina kuullut, lukenut ja jopa kaiketi laulanut oikein. Noinniinkuin asiallisesti siis.

“..maailmassa monta on ihmeellistä aa-sii-aaaa..” Inspiraatio täältä. Iihhahhaa.